erkkilaitila1 Ideakirja yhteiskunnan pelastamiseen: 10 systeemistä vääristymää ja niille korjaukset.

Onko taloustiede tiedettä, ja onko se Nobelin arvoista?

  • Video otsikon aiheesta
    Video otsikon aiheesta
  • Iänikuinen kiistely keynesiläisten ja liberalistien välillä (video)
    Iänikuinen kiistely keynesiläisten ja liberalistien välillä (video)

 

Arvostan prof. Bengt Holmströmiä hänen suorapuheisuutensa ja loogisuutensa ansiosta. Hän on linjannut yliopistojen tilannetta kuusi vuotta sitten (2010) aivan kuten sen itsekin silloin tuoreena tohtorina näin. Valitettavasti niiden tilanne on laman oloissa entisestään pahentunut. mistä molemmat olemme huolissamme.

Kun somessa on ollut paljonkin keskustelua taloustieteen tilasta, pistin lusikkani siihen soppaan, ja systeemiajattelun keinoin linjasin aiheen tiiviisti systemaattista perustelun keinoa käyttäen. Halukkaat voivat katsoa 46 min videon taloustieteen problematiikasta tästä.

Perustelin tämän laajan aiheen wikipedia-informaation avulla, vaikkakaan se lähde ei ihan tiede-kelpoinen olekaan. Sopinee kuitenkin tälle foorumille. Sieltä löytyneet linjaukset kertovat kylmää kieltä aiheen hajanaisuudesta ja tutkimuskysymysten laadusta, mitkä eivät juuri yllä arkiajattelua korkeammalle.

Systeemien teoria saatava estradille

Johtopäätöksenä rohkeasti esitän Nobel-lautakunnalle uutta palkintoa jaettavaksi: se olisi systeemien teoria, koska aiheena se on lähellä tieteen ydintä, tieteen filosofiaa ja varsinaista huipputiedettä, koska onnistuu yhdistämään kaikki muut tieteenalat kuten Ludvig von Bertalanffy jo 1950-luvulla esitti. AInoatakaan vastaavaa ei ole tiedossa, eikä tulekaan. Systeemi yhdistää kaiken!

Jos yhteiskuntaa ohjattaisiin systeemien teorialla, Viable system - mallilla, siihen löytyisi kontrolli, säätely, koordinaatio, identiteetti ja käsitykset tulevaisuudesta. Taloustieteellä ei ole tarjota mitään niistä!

Avaukseni tähän suuntaan löytyy meta-yliopiston sivulta.

Yhteiskunta totisesti tarvitsee nyt rohkeita avauksia. Yliopistosektori on kuudessa-kahdeksassa vuodessa romahtanut niin pahasti, ja sen kivut säteilevät pahoin akateemiseen väestöön. Samaa kurjuutta voi näkyä missä tahansa.

Onneksi sentää laivanrakennus on voimissaan, vaikka sekin uhkasi kadota. Kiitoksia Jan Vapaavuorelle laivabisneksen pelastamisesta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

(menee ehkä hieman aiheen sivuun, mutta:)

Kauhistuin eilen vilkaistessani Taideyliopiston lehdykkää, rehtori Jari Perkiömäen linjausta. Siitä sai kuvan että Taideyliopiston missio on jatkaa kansallisen identiteetin luomisprojektia, tavalla tai toisella.

Dosentti Jouko Jokisalo kirjassaan Euroopan radikaali oikeisto kertoo kuinka kansallisesta kilpailukykyideologiasta on tullut perusta ei vain oikeistolle vaan talouspolitiikalle ja kai (talous)tieteellekin.

Bengt Holmströmin kysymyksenasettelu näyttäisi rajautuvan yrityksen sisälle, toimitusjohtajan, omistajien ym keskinäisiin sopimuspeleihin ja kannusteisiin. Tuollainen kysymyksenasettelu on tyhjänpäiväinen, mitäänsanomaton, epärelevantti. Tuollainen "taloustiede" ei kiinnosta vähääkään.

"Tieteessä" on paljon merkityksetöntä tai ideologista hölinää sekä tieteilijöiden narsismia. Systeemiajattelu vaikuttaa monin verroin antoisammalta ja asioita relevantilla tavalla lähestyvältä.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Olen samaa mieltä Holmströmin kysymyksenasettelusta. Että opettajilla olisi vakiopalkka ja johtajilla valittaisiin naapuriyritysten mukaan. Se on naiivi päätelmä.
Jos hän määrittäisi palkat niille, jotka ovat tiukimmilla ja ilman palkkaa, se olisi jo Nobelin arvoinen keksintö. Ajatellaanpa vaikka Intiaa ja kastilaitosta ja lapsityövoimaa ja mitättömiä olosuhteita. Suurin ongelma palkkauksessa löytyy näistä oloista, ei niinkään hierarkian huipulta.

Johdon palkkaus on nollasummapeliä: kun yksi yritys pärjää, siellä palkat nousee, ja muualla laskee. Sitten kun tuotteet muuttuu, tilanne kääntyy toisenlaiseksi. Yleensä johtaja ei suoraan vaikuta tuotteisiin.

Ihmettelen vielä miten hän jo 1970-luvulla pystyi tämän päättelemään. Luulisi, että tilanteet ovat moneen kertaan muuttuneet 40 vuodessa. Eri maissa on varmuudella erilaiset palkkausperiaatteet.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Systeemiteoria ei ole mikään teoria, vaan vain työkalupakki.

Toimituksen poiminnat