Miksi Suomi on alisuoriutuja monilla sektoreilla?

Porin Suomi Areenalla on tällä viikolla kymmeniä keskusteluja Suomen tilasta. USA:ssa uransa työskenneelleenä prof. Bengt Holmströmillä on näkökulmaa siihen: "Voi sanoa, että Suomi on tällä hetkellä ylikoulutettujen alisuorittajien maa. On raaka-aineita ja kokkeja, mutta arvokkain resepti, huipputekniikka, on vanhentunut."

Hän luetteli (Hesari 2014) kolme Suomen talouden solmua: yliopistokoulutus, uusien tuotantoreseptien puute ja pääomaköyhyys. Ajattelen varauksin samoin kuin hän. Ainoastaan keksijöillä ja innovaattoreilla on keinoja saada aikaan uusia reseptejä, mutta siihen tarvitaan pääomiakin sekä ennen kaikkea avoin kultuuri, johon olen  Piilaaksossa aikanaan tutustunut.

Kaikkien maiden yliopistojen tiedekunnat ovat epäonnistuneet pohjustamaan alansa kukoistusta:

  1. Taloustieteellä päätavoitteena tulisi olla talouden vakaus ja edulliset suhteet kaupankäynnille sekä kansalaisen ostovoiman kasvu. Nyt onkin käynyt näin:
    • Maailmanlaajuinen velkakriisi uhkaa upottaa parhaitakin maita
    • Globalisaatio aiheuttaa työttömyyttä ja turvattomuutta
    • Euron ahdinko sanktioineen uhkaa euro-maita
    • Suomi ei ole toipunut vieläkään vuoden 2007 Lehman Brothersin kriisistä
  2. Yhteiskuntatieteillä päätavoitteena tulisi olla yhteiskunnan tasapaino ja heikkojen auttaminen, koska vahvat eivät tukea tarvitse. Nyt onkin käynyt näin:
    • 1970-luvulta alkaen uusliberalismi on murentanut kansalaisen asemaa
    • Julkinen sektori rapautuu pääomien karatessa ulkomaille
    • Työttömyys ja köyhyys koettelevat miljoonaa suomalaista
  3. Valtiotieteitten ja politiikan tutkimuksen päätavoitteena tulisi olla turvata valtioiden itsenäisyys ja eheys sekä kansalaisen ostovoiman kasvu ja palvelut. Nyt onkin käynyt näin:
    • EU on ongelmissa ja se uhkaa valtioiden suvereenisuutta: käsitys valtiosta saattaa täydellisesti romahtaa, mutta toisaalta on vahvoja diktatuureja kuten Turkki ja Venäjä
    • Valtioiden johto on sivistysmaissa heikko. Se ei osaa suunnitella tulevaisuutta, mutta ylläpitää kestämättömiä rakenteita.
    • Puolueet ovat 50 vuotta ajastaan jäljessä. Johtajia ihannoidaaan vaarallisella tavalla.
  4. Teknologialla päätavoitteena tulisi olla toimiva infrastruktuuri ja palvelut kansalaisen parhaaksi. IT:n tulisi olla luotettavaa. Nyt onkin käynyt näin:
    • Internet on räjähtänyt käsiin. Se on hallitsematon häirikkö.
    • Verkkohyökkäykset yleistyvät. Tietokonetta ja verkkoa on syytä pelätä, koska salasanasi voivat kadota rikollisille sekä yöllä että päivällä. Huijari on yhden klikkauksen takana.
    • Tietokonearkkitehtuurit ovat rapautuneet megayritysten takia.
    • Suomen IT-infra jäi muutaman yrityksen vangiksi, joten se ei kehity Viron tasolle.
  5. Oikeusjärjestelmän tavoitteena on turvata lain toteutuminen, kansalaisten tasa-arvo ja turvallisuus kaikille yhteiskunnan tasoille. Oikeudenmukaisuus on länsimaisen järjestelmän tärkein arvo. Nyt onkin käynyt näin:
    • Kansa jakaantuu kahtia (eliitti, hyväosaiset ja kurjalisto). Kansalaiset kansainvälistyvät nopeasti, koska näin saadaan helppoa julkisrahoittestakin bisnestä aikaan.
    • Globalisaation mukana rikollisuus lisääntyy: huumeet, salakuljetus, veronkierto jne.
    • Oikeudenkäynteihin on varaa vain niillä, jotka eivät oikeutta ansaitse.
    • Laeista tulee entistä monimutkaisempia, mistä SOTE on esimerkki pahimmasta päästä.

 


Akateeminen keskustelu jää puuttumaan

Jokaisesta tiedekunnasta (Suomessa niitä on kymmenittäin) valmistuu tänä päivänä tulostehtailun ansiosta valtion rahoituksella suuri määrä tulokkaita, joilta puuttuu tieto omasta alastaan sekä syvällisen ajattelun taidot. Tässä yhdyn Holmströmin näkemyksiin ja tämä huomio selittää Suomea alisuoriutujana.

Yliopistoputkessa opiskelija oppii ”systeemin” nurjat puolet: pinnallisuuden ja pomppimisen aiheesta (kurssi) toiseen. Jos ylimielisyys ja pelko vuorottelevat hänen mielessään opinnoista asti, voiko hän kypsyä rakentavaksi yhteistyön tekijäksi tulevaisuudessakaan? Tähän Holmström viittaa kuvauksissaan.

Postmoderni piittaamattomuus ja äärimmäisen uus-liberaali politiikka vievät viimeisetkin mahdollisuudet maan kehittyä, sillä mihinkään ei enää voi luottaa.

Itse en ole tavannut 10 vuoden aikana Suomesta ainoatakaan hyvää keskustelijaa, joka kykenee pohtimaan laajemmasti kehittämisen metodologioita (menetelmäoppi), yhteiskunnan monitasoisuutta ja ihanteita matkalla kohti tulevaisuutta. Näitä asioita on silti tutkittu voimallisesti jo 1960-luvulta asti. 50 vuodessa ei tämä kybernetiikan ja systeemien teorian oppi siten ole Suomea saavuttanut. On kummallista, että yliopistot eivät edistä parasta tietoa. Siksi olen juuri tälle alueelle kehittänyt erään maailman laajimmista videokokoelmista systeemiajattelua edistämään.

Johtopäätös

Suomi jää ainiaaksi alisuoriutujaksi, jos se ei opi arvostamaan tietoa, eikä innovatiivisia ihmisiä, joille turvata mahdollisuudet edistää maataan. Kiihkeän kilpailun kulttuurista kiroineen tulee päästä ihmiskasvoiseen yhteistyön kulttuuriin, missä kokonaiskuva ratkaisee. Kulttuuritietoisuus on ehkä paras mittari tässä kehityksessä. Maailmanlaajuisesti sitä edistää mm. Richard Barrettin konsepti. Keinoja edistymiseen siis on, jos viisastumme korjaamaan ihmisen itselleen aiheuttamia virheitä.


Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

 

 

 

erkkilaitila1
Sitoutumaton Turku

Metayliopisto: Tieteen kauneus kohtaa arjen rosoisuuden.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu