*

erkkilaitila1 Ideakirja yhteiskunnan pelastamiseen: 10 pahinta katastrofia ja niille ratkaisut!

Suomen olemassaolon pikakurssi: kyberneetikko opettaa

  • Suomi on kyberneettisenä mallina kuin ihminen: tasot S1-S5
    Suomi on kyberneettisenä mallina kuin ihminen: tasot S1-S5
  • Soveltaminen saattaa olla helppoakin. Tässä linjaus SOTE:n arkkitehtuuriksi
    Soveltaminen saattaa olla helppoakin. Tässä linjaus SOTE:n arkkitehtuuriksi
  • Ostaako Suomi sikaa säkissä? Joutuuko se kahleisiin bisneksen kanssa?
    Ostaako Suomi sikaa säkissä? Joutuuko se kahleisiin bisneksen kanssa?
  • Barrettin kaaviossa itsekkäästä asenteesta (1-3) päästään avautumisen kautta sosiaaliseen hyvinvointiin (7).
    Barrettin kaaviossa itsekkäästä asenteesta (1-3) päästään avautumisen kautta sosiaaliseen hyvinvointiin (7).

Ensimmäinen suomalainen onnistui aikanaan saamaan jälkeläisiä, mutta alkuräjähdys ei häntäkään luonut. Jo tämä lause johdattaa kykyjen ja ohjauksen tutkimukseen, kybernetiikkaan sekä Suomen aitoon historiaan. Ylin kuva selittää ”viable system” -periaatteen, ensimmäinen elinkelpoinen suomalainen. Hänen identiteettinsä (S5) oli suomalaisuus, keskiaivoillaan hän näki tulevaisuuteen (S4 liittyy tutkimukseen ja kehitykseen, R & D). Alimmalla aivokerroksella (S3) hän piti itsensä elinvoimaisena: söi, karkotti sudet ja lisääntyi. Sama metafora sopii myös valtioon.

Yrjö Ahmavaara kertoo kirjassaan Yhteiskuntakybernetiikka (1976) muun muassa kuinka pelastaa prinsessa lohikäärmeen kynsistä. Hän käyttää työkaluina -- ei miekkaa eikä väkivaltaa, vaan järkeilyä. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti Suomi-systeemin pelastamista järkeilyä hyödyntäen.

Tekstin ymmärtäminen vaatii akateemisen tason tiedot lukijaltaan!

Suomen kaupan ja teollisuuden historian itse kukin voi lukea kirjoistaan. Suomen asema Venäjän ja Ruotsin alaisena katkerine sotineen painovat jälkensä useimpien sukujen ylimpään aivokerrokseen (S5), mikä näkyy epäsosiaalisuutena, turhana kilpailuna ja kateutena, mistä Ruotsi ei kärsi. Mielensäpahoittaja meillä menestyy.

Kaiken lisäksi elämme nykyisin Kondratieffin kuudetta aaltoa. Aika on täysin arvaamaton, koska yhdistävää kaupallista tai teollista veturia ei enää ole. Aiheesta on lisää Markku Wileniuksen Tulevaisuuskirjassa.


Thatcherin ja Reaganin aika aloittivat kaaoksen

Meidän kaikkien yhteinen talousjärjestelmä ajautui vaiheittain velkakriisiin Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin aloittaman uusliberalismin seurauksena. Identiteetti (S5) murtui, kun rahoitusmarkkinoille annettiin vapaat kädet (S3). Siitä vapaudesta pankkijärjestelmä riemastui, tulevaisuuskäsitys (S4) vääristyi, joten koko maailma joutui vararikon partaalle, letkuihin, vuonna 2008.

Vasta USA:ssa tapahtuneet huijaukset paljastivat systeemisen vääristymän (S2). Kriisin jälkihoito (S3) tehtiin kuitenkin niin, että rötöstelleitä pankkeja (S1) alettiin tukemaan voimallisesti. Suomessa kymmenet miljardit katosivat väärille teille, mutta silti pitkän tähtäimen harkitulta kehitykseltä (S4) vietiin jalat alta. Se oli monenkertainen töppäys ylimmissä aivokerroksissa.

Tutkimus romahti Suomessa yliopistouudistuksen ja Lehmanin veljesten kriisin takia

Lehmannin kriisi lopetti yliopistourani, kun yritykset alkoivat panikoida vuonna 2008. Yleinen luottamuskriisi pakotti tieteen teon riippuvaiseksi taloudesta (yliopistouudistus Suomessa oli käsittämätön moka). Se johti tosiasioiden peittelyyn (S4), kun ihannetta kuvaava autonomia (S5) ei ole suojana. Yliopistoista tuli kehitysvammaisia!

Tieteestä tuli eliitin askartelua, koska Euroopan tarjoamat rahoituskanavat (Horisontti 2020) ovat äärimmäisen vaativia tavoittaa. Ne suosivat valmiita ratkaisumalleja ja kanavia; liian byrokraattisia. Käsitys tiedosta on sirpaloitunut monestakin syystä, joten se tarjoaa tilaa vilpin tekijöille. Isot korporaatiot jylläävät siellä.


Tieteen tulisi edetä kohti yleistä totuutta, eikä sirpaloitua muodottomaksi

Koska tutkimusta tekee vain ”hyvävelipiiri”, sille on edullista tuottaa yhä enemmän empiiristä analyysiä merkityksettömistä aiheista, koska tilastoista nämä nikkarit saavat hunajaa tililleen. Se tappaa käsityksen tieteen merkityksestä. Sitä vastoin aiemmin Einstein ja viime vuosisadan kyberneetikot, sekä nykyisin fyysikot ponnistelevat joka päivä nimenomaan tiedon yhdentämisen eteen (universaali teoria, systeemien teoria jne). Tämän minäkin valitsin teemakseni jo vuonna 2004 keskusteltuani atomistisuudesta prof. Pertti Saariluoman kanssa, joka oli tutkinut kognitiivisia arkkitehtuureita Amerikassa pitkään alan huippujen kanssa. Jatkoin siis näiden gurujen työtä, koska universaalius kolahti minun ajatusmaailmaani parhaiten.

Valtiotieteen tohtori, dosentti Jari Kaivo-oja vastasi juuri eilen viestiini systeemisestä yhteistyöstä näin:

 

"Hei Erkki,

Voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, että muut kuin sinä eivät Suomessa ymmärrä systeemiteoriasta mitään. Todistustaakka on kuitenkin vahvasti sinulla. 

Tulet huomaamaan tässä syksyn 2017 aikana, että ymmärrämme systeemiteoriasta yllättävänkin paljon. Myös merkittävät yritykset sen myöntävät ja haluavat tehdä asiassa kanssamme tuloksellista yhteistyötä. Joten en jatka tästä teemasta sen enempää keskustelua.

Kuten olen sanonut, sinun kannattaisi keskittyä julkaisutoimintaan vaativilla tieteellisillä forumeilla, ja jättää turha valittaminen sivuun. Varmasti arvostus sen myötä parantuisi eri yhteyksissä. Osaamisesi on kyllä sitä tasoa, että julkaisuja syntyy varmasti, jos niin haluat. Varmasti maineesi Yhdysvalloissa auttaa sinua."

 

Tämä vastaus on tyypillinen esimerkki siitä, että valtion rahoittama yliopiston laitos (yliopistouudistus) näkee itsensä ja kaikki muut kilpailijoiksi, ja sitä kautta luulee harhoja, eikä suostu akateemiseen selvittelyyn, mikä on tieteen tunnusmerkkejä, että tarkennettaisiin yhdessä käsitystä systeemien teoriasta ja tiedosta yleensä. Sen sijaan riidellään ja vääristellään. Toisessa lauseessa hän kehuu käyneensä Kiinassa tietämyskonferenssissa. Se on tieteen alue, mistä valtiotieteen koulutuksessa ei anneta minkäänlaista käsitystä, kuten ei tieteenfilosofiastakaan. Miksi hän siis eristäytyy? Esitän lopuksi Barrettin kaavion ja kerron siinä.


Samantapainen poissulkeva eliitti löytyy Systeemianalyysin laboratoriosta Espoosta. Siellä on tosin pelkästään matemaattinen osasto analysoimassa systeemisiä ongelmia (operaatiotutkimus ja päätöksenteko), joten minkäänlaista yritystä ymmärtää yhteiskuntaa systeemeinä siellä ei tietääkseni koskaan ole tehty, vaikka yhteiskuntatieteilijät ovat siitä tehneet tutkimuksia jo kauan omilla tavoillaan. Osaston vetäjä on mykkä, kun kysyn yhteiskunnan systeemeistä. Tieto ei siellä kierrä tutkimuksesta toiseen, vaan unohtuu artikkeliinsa, mikä on yleisesti tunnettu ilmiö.

Tutkimus on Suomessa tulostehtailua. Tämäkin vetäjä on valvonut jo 150 diplomityötä urallaan. Tiedän IT-alan dekaanin, joka on maailmanennätystasoa: hän on puheittensa mukaan ohjannut peräti 100 matematiikan väitöskirjaa, vaikka siis on ylin päättäjä IT-tiedekunnassa!

Kaiken tehtailun takia Suomessa on tuhat tohtoria työttömänä ja paljon virheellistä tietoa liikkeessä. Työttömiä insinöörejä on tuhansittain ja maisteritasolla lienee kymmeniä tuhansia työttömiä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa taso S4 (R & D) on täysin rappiolla. Maassa tulisi olla tiede/teknologiaministeriö tärkeimpänä elimenä linjaamassa maan vahvuuksia.


Tieteen teon tulee olla julkista lain mukaan

Jos yliopistot tuottavat työttömyyttä ja sulkeutuvat itseensä, se liika panostus tietää kustannuksia veronmaksajalle ja katkerimmin siitä kärsii "orja" eli koulut käynyt ja penniä jo venyttänyt opiskelija. Tietääkö ministeri Grahn-Laasonen tämän surkean ketjun?

Tieteen teon tulee olla avointa, ja valtiolta palkkansa saava professori rikkoo yliopiston kolmatta sääntöä, jos kieltäytyy vastaamasta. Yritysrahoitteiset projektit ovat jopa lainvastaisia, jos tuloksia ei julkaista. On ihmisarvoa alentavaa, jos syntyy ryhmittymiä, vaikka tohtoreitten joukko, joka ei saa töitä mistään, jota ei missään huomioida, paitsi ulosottomiehen toimesta.

Kommunikoinnin katkaiseminen jopa tohtoritason henkilöiltä on omanlaistaan rasismia. Tämänkin vuoksi perustin ”Meta-yliopiston” foorumiksi, joka on avoin, ja joka toisin kuin sirpaloituneet tiedekunnat nimenomaan lähtee tiedon käsityksestä, universaalista systeemien teoriasta, selvittämään Einsteinin tapaan sitä, mitä yliopistot ja korkeakoulut pitävät mitättömänä tai liikesalaisuutenaan, kuten äskeinen viesti ilmoitti. Kybernetiikkaakaan eivät Suomen yliopistot hallitse, vaikka kyberturvallisuudesta puhuvatkin, koska siihen saa rahaa lähes rajattomasti.

USAssa Stanfordin yliopisto on ollut samoilla linjoilla kuin Metayliopisto. Olenkin selittänyt videoissani laajasti heidän monitieteellisyyden periaatettaan ”Symbolic Systems”. Siinä lähdetään liikkeelle symbolin ja systeemin määrityksestä. Sehän oli myös väitökseni aihe 2004-2008, joten olen erittäin pätevä tähän aiheeseen.


Miksi käsitys tiedosta on tärkeä: Suomen yhteiskuntarakenne kybernetiikan näkökulmasta

Palatkaamme ylimpään kuvaan. Onko Suomella identiteettiä eli visiota (S5) ja vankkaa käsitystä tulevaisuudesta (S4)? Hoitaako sen infrastruktuuri (S3) asiallisesti postia ja sähköverkkoa ja sote-sektoria?

Antaisin näistä kysymyksistä Suomen hallitukselle nolla pistettä. Suomen johto on mielestäni tuuliajolla. Kuvaannollisesti sanoen: joku on posauttanut Suomi-neidon lohkot S5 ja S4 pihalle…

Tieteen vähättely on johtanut Keskustan kannatuksen laskuun, kun massa ajautuu kohti Vihreitä. Akateeminen väestö äänestää jaloillaan. Nyt on hyvä tilaisuus opettaa Vihreille kybernetiikkaa, jotta saadaan maa nousuun.


Kohti tulevaisuutta: pääperiaate Suomen sote-uudistukseksi

Oheisessa sote-kuvassa on tyylikästä mallia Suomen yhteiskuntasuunnitteluksi. Siinä on selkeät sävelet jakaa vastuut ja toiminnot kybernetiikan tyyliin niin, että valvonta pelaa ja ongelmat paikantuvat heti kun niitä ilmenee. Diagnostiikka pelaa (olin aikanaan Nokian ensimmäinen diagnostiikkainsinööri).

Tähän kuvaan voidaan sijoittaa yksityinen sektori ja pienyrityksetkin, mutta kaikkein tärkeintä on selkeä logiikka kuten parhailla yrityksillä ja vaikkapa urheilujoukkueilla on. On tiedettävä kenelle antaa kenkää, jos hän ei kehity kuten odotettu. Se tarkoittaa myös tietotason ymmärtämistä, tutkimuksellistakin asennetta (S4).

Tätä viable-periaatetta kehitetään maailmanlaajuisesti ja siihen on saatu IT-tuki: selkeät rajapinnat ja modulit. Se tekee softista vaihtokelpoisia, minkä luulisi olevan hunajaa valtiovarainministerin korvissa.

Jos siis maalla on halua selkeyttää ihmisten hyvinvointia, kuvan karkealla periaatteella saadaan tietojärjestelmät vähitellen yleisesti tunnustetun kaavan mukaiseksi toimimaan kansainväliselläkin tasolla. Näin kaikki Apotti-seikkailut miljardikustannuksineen voidaan pyyhkiä budjetista yli. IT-sovellusten suhteen täytyy olla pedantti arkkitehtuurin ja kokonaisuuden suhteen, koska rönsyily maksaa hirveän paljon.


Kaaoksesta voi aiheutua paniikki, missä luottamus katoaa

Koska valtio ei tunne systeemisiä ratkaisuja (Kaivo-ojakaan ei sitä heille opeta, minä kyllä opettaisin!), koko virkamieskoneisto tuhansine ihmisineen sekoilee pimeässä. Vastaavat hoitoalan työntekijät, joita on satoja tuhansia, ovat jo pettyneet koneistoon. Vaihtoehtoisia ratkaisuja syntyy (Pohjanmaa, Eksote jne), mikä on merkki systeemin täydellisestä pettämisestä. Viimeksi koko ratkaisu-urakka kaatui ideologiseen taisteluun yhtiöittämisestä (S3), missä infrastruktuuri olisi murentunut. Perustuslaki esti sen vallan vyörytyksen.

Valtapiirit käyttävät tieteen alennustilaa hyväkseen painostamalla ja julkaisemalla yhtä uusia ”uutisia” tekoälyn vaikutuksesta poistamassa ammatit ja ihmiset ja laskemalla palkat merkityksettömälle tasolle. Erityisesti kokoomusta lähellä olevat piirit ovat kunnostautuneet perättömän teknologiaviestinnän levittämisessä. Sehän on keino heikentää työntekijän asemaa, mikä laskee kustannuksia.

Valtatyhjiö uhkaa täyttyä niin, että Suomi murentuu yksityisbisneksiksi

Systeeminen vääristymä nimeltään ”Vendor lock-in”, toimittajalukko, on tunnettu vuosikymmenet IT-alalla. Suomen päättäjät eivät sitä tunteneet, kun TietoEnator pääsi monopolisoimaan osia Suomen IT:stä. Monet yritykset tavoittelevat samaa omilla aloillaan (kuva). Australialaiselle pääomasijoittajalle, Carunalle onnistui kätevästi kaapata Suomen sähköverkko haltuunsa. Hinnankorotuksilla se uhkailee joka tilanteessa.

VR:ää ollaan pilkkomassa niin, että tuleekin useampia oligopoleja estämään kansallista kehitystä. Sote-alalle on syntymässä neljä vahvaa peluria jakamaan markkinat. Kun katsot ylintä kuvaa ja sijoittat siihen vuoronperään nämä kaikki tapaukset, opit ymmärtämään, mistä ratkaisusta varmuudella tulee katastrofi. Barry Clemson ja muutamat muut ovat määrittäneet kybernetiikan ja systeemien kultaiset säännöt, jotka jokaisen suomalaisen itseään arvostavan päättäjän tulisi tuntea.

Suomen olemassaolo voi päättyä

Systeemillä on elinkaarensa. Suomi lakkaa olemasta defacto, jos sen määräysvalta katoaa ulkomaille EU:n liittovaltiokehityksen takia. Maata ei olisi dejure, jos mitätöinti tehdään lain keinoin.

Osiinkin systeemi teoriassa voi hajota. EU:n kehityksestä paljon riippuu, mikä on Suomen tulevaisuus. Todennäköisesti EU:n maista muodostuu ei-tasa-arvoisia porukoita, joilla on omia oikeuksiaan ja kaikilla velvollisuus noudattaa talouskuria. Taloushan tässä maailmassa on se ainoa pyhä lehmä kumarrettavaksi, mutta sodat ja kriisit voivat muuttaa koalitioita yllättävällä tavalla. Mikään ei ole varmaa, jos itsekkäiden johtajien esiinmarssi valtioiden johtoon jatkuu.


Millä keinoin Suomi-systeemi saataisiin pelastettua?

Kybernetiikka on sanana ikivanha; se on pohjana hallinnolle, hyvälle hallinnolle sekä myös IT-alalle. Mikä voisi olla sen arvokkaampaa?

Jos huomioidaan kultaiset säännöt, epäonnistumisia ei juurikaan tule tai jos tulee, tiedetään systeemin osa, mitä pitää korjata. Se on mainio alku hallinnolle sekä tulevaisuuden suunnittelulle.

Ihmisistä tulevaisuus kuitenkin eniten on kiinni. Päättäjien tulee olla korrekteja, ja kansalaisen hamuta sellaisia arvoja, että ne sopivat kulttuuriin (huom. terrorismi). Ensimmäinen suomalainen muodosti yksin kulttuurinsa. Nyt meitä on yli 5 miljoonaa mielensäpahoittajaa. Se onkin väärin.

Richard Barrett loi periaattensa 20 vuotta sitten, kuinka arvioida kulttuurin tilaa ja nostaa sitä sosiaalisen hyvinvoinnin ja sitä kautta menestyksen suuntaan (alin kuva).

Periaate on lopulta yksinkertainen. Yliopistoille se tarkoittaisi, että siilojen ja byrokratian ja edistymistä häiritsevän kilpailun sijaan ne lähtisivät etsimään tiedon haasteita yhdessä parhaiden resurssien kanssa innovatiivisesti. Peterin periaate tarkoittaa sitä, että ihminen kohoaa pätemättömyytensä tasolle, missä muuttuu arvottomaksi (saa potkut yms). Sitä tapahtuu sitä enemmän, mitä sekavampi prosessi.

Edettäessä kohti avoimuutta sosiaalinen älykkyys korostuu, mutta avoimuus sallii erehtymisen, jos arvot ovat inhimilliset ja koheesio varmistaa tuloksen.

Olen toiminnallani aiheuttanut potkut monelle virkamiehelle ihan aiheesta. Tutkijana ymmärrän yhteiskunnan vastuita ja velvollisuuksia laajasti ja monipuolisesti. Kritiikin esittämistä auktoriteettiin tottuneet kansalaiset eivät halua ottaa edes harkintaan, kun on helpompaa antaa vahingon kiertää, mikä nostaa kokonaiskustannuksia ja lisää mieliharmia yhä enemmän.

Vielä vuonna 2011 Suomen hallitus linjasi, että Suomi olisi maailman osaavin valtio vuonna 2020. Se oli pilvilinna, täyttä utopiaa, sillä nykysin telkkari mainostaa lähinnä oppisopimuksia. Suomen panostukset ovat siis ammattikoulutasolla, eivätkä kaavion ylimmissä osissa: strategiassa, ihmisyydessä, uudistumisessa ja kumppanuuksissa kohti kestävää kehitystä.

Suomi ei nouse verokkimaiden vertailuissa, jos se ei ymmärrä kaavion sisällön merkitystä itselleen.

Yliopistot tenttiin

Lopuksi onkin hyvä kysyä dosentti Jari Kaivo-ojalta ja systeemianalyysin osaston dekaanilta Ahti Salolta:

  1. Miten te edistätte Barrettin kaavion mukaista kehittymistä omilla sektoreillanne?
  2. Oletteko kaikkitietäviä ja valmiita kaikkeen? Onko tiede mielestänne valmis?
  3. Ymmärtävätkö kaikki opiskelijanne valmistuessaan koko systeemin: Suomi, oma persoona jne?
  4. Oletteko oivaltaneet avoimuuden merkitystä tieteelle ja maailman muuttumista kauaksi pois tulostehtailusta kohti henkilökohtaista kehittymistä laajoissa verkostoissa?
  5. Oletteko kuulleet käsitettä Science II, kun parhain osa tutkimusyhteisöistä ympäri maailman on alkanut esittää voimakasta kritiikkiä bulimia-oppimiseen ja siiloutuneeseen systeemiin?

Lähetän nämä viestit myös suoraan näille henkilöille, jotka ovat toistaiseksi kieltäytyneet kaikesta pohdinnasta Suomen hyväksi. Viisi tiukkaa kysymystä heille. Näin saadaan Uuden Suomen blogia interaktiivisemmaksi.

Jos haluatte kommentoida, tehkää se asiallisesti hyökkäilemättä minun suuntaan. Olen kärsinyt tästä rappiotilasta noin 10 vuotta. Haluan edistää fiksulla ajattelulla Suomen parasta. Hyssyttely ei toimi, jos valtavia mokia on jo tehty ja edelleen näkyvissä. Nyt pitää sanoa asiat ja epäkohdat niin kuin ne ovat. Kissa pöydälle!

Mainitsin pari nimeä, että he joutuvat suoraan vastaamaan. Jos vastaavat, se edistää avautumista ja korjaa tulehtuneita tilanteita.

PS. Pari kommentoijaa esitti toisaalla, ettei täällä saisi käydä tieteellistä debattia. Tässä siitä ei ole kysymys. Haluan käydä avointa tieteellistä ja epätieteellistä dialogia yhteiskunnasta, missä kukin haluaa muuttaa käsitystään heti kun uutta ja parempaa tietoa tulee esille. Ideologiat ovat pahasta. Toivotunlaisia avoimuuden foorumeita Suomessa ei taida olla, joten laitoin tämän viestin tänne.

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jari Kaivo-oja

Hyvä Erkki,

olisi ehkä kohteliasta pyytää lupa käyttää yksityiseksi tarkoitettua viestiä julkisella areenalla. Minun on hiukan vaikea ymmärtää tuota tekstiäsi ja sen sisältämää argumentaatiotasi. Turun yliopisto on harvinaisen avoin ja yhteistyökykyinen organisaatio – etenkin jos tarkoituksena on tehdä kansainvälisen tason tutkimusta. On absurdia väittää Turun yliopiston tai minun ”eristäytyneen” jotenkin yhteiskunnasta. Siksi koen tämän tyyppisen repivän ja tempoilevan keskustelun hyvin vähän tieteellistä lisäarvoa tuottavaksi.

Ystävällisin terveisin

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyvä kun vastasit, Jari.
Analysoin jo aiemmin Varsinais-Suomen tilaa täällä: http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2418...

Turun yliopistossa on itsenäisiä tiedekuntia, joista bioala on saavuttanut mainetta (lääketiede). Muiden tieteellisistä ansioista en ole kuullut mitään. Oli minun tyttäreni tosin kyllä siellä ja valmistui juristiksi. Yliopistoaan hän ei juuri kehunut, ei mitään kertonut siitä.

Tullessani Turkuun IT-tiedekunnassa oli kova valtataistelu, ja sieltä lähteneen prof. Risto Lahdelman mukaan yli miljoona euroa oli saatu tärvättyä. Siksi en ottanut sinne yhteyksiä kuin pari kertaa.

Minä arvioin yliopistoa sillä, vastaako se, vai haihduttaako se itsenäiset ajattelijat hevon kuuseen. Juuri yritin yhteyksiä, mutta vain sinulle ja sille uskontotieteilijälle ohjattiin. Se on kyllä sanomattoman huono näyttö yliopistosta, jos tulija on tohtori ja haluaa edistää monialaisuutta, eli yhteistä tietoa kaikille.

Kerroit viestissäsi, että minulla olisi USA-suhteita. Oliko se jonkinlaista herjausta? Kun käsket minua kirjoittamaan artikkeleita, se onkin tyhmintä mitä ilman mitään rahoitusta ja kumppania voi tehdä.

Sinä elät omaa elämääsi siellä eliitin huipulla. Lähetin viestin sinulle avatakseni yhteiskunnan ongelmia, enkä niin, että yksityishenkilönä lähtisit minua neuvomaan. Käsitit aivan väärin. Siksi vastasin sinulle niin tökeröstikin.

Tilanne yliopistoissa, itsekkäitten ihmisten ollessa päätöksenteossa, on sellainen, että jokainen ottaa jokaisen kontaktin ikään kuin se olisi yksityisasia juuri hänelle, ottamatta huomioon, että yliopistossaan olisi 10.000 ihmistä kiinnostuneita systeemiajattelun edistämisestä ja oppimisesta yleensä kaikesta tieteen teosta, mitä vakiväki ei kykene.

Tätä on siiloutuminen ja byrokratia, mitä Barrettin kaaviossa yritin selittää, mutta sitä ei dosentti ymmärrä.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Yritän siis saada aikaan akateemista keskustelua Suomen tilasta ja yliopistolaitoksestakin. Sehän on yksityisviestien vastakohta.

Akateeminen keskustelun taito, Sokrateen ihannoima dialogi, on Suomesta täysin kadonnut edellä mainitsemistani syistä. Some sallii viestien lähettämisen myös kansanedustajille ja ministereille. Kun laitan systeemiajatteluun liittyvän viestin vaikkapa pääministerille, en oleta enkä halua, että hän kieltää minua kertomasta vastauksestaan eteenpäin.

Kyllä maailma olisi valtavan siiloutunut, pysähdystilassa, jos jokainen saatu viesti työasioista pitäisi tulkita yksityisviestiksi, jonka osien julkaisemisesta pyydettävä lupa.

Haluan avoimuutta ja sellaisia rehellisiä vastauksia, joista vastaaja on ylpeä itselleen ja yhteiskunnalle, että sainpa taas edistettyä tieteen ja käytännön tilaa ja yhteydenottajan asiaa.

Lisää sosiaalisesta älykkyydestä mm. täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_%C3%A4ly... Itsekäs ihminen ei huomioi kontekstia.

Jaan tätä viestiä laajemminkin eri medioissa, että keskustelu varmasti jatkuu Suomen olemassaolon pikakurssista. Olen niin paljon tästä asiasta joutunut kärsimään!

Toimituksen poiminnat