erkkilaitila1 Ideakirja yhteiskunnan pelastamiseen: 10 systeemistä vääristymää ja niille korjaukset.

Tietoyhteiskunta on kääntynyt itseään vastaan

  • Työelämässä näyttää liian usein tältä jos esittelet sille ideoitasi :(
    Työelämässä näyttää liian usein tältä jos esittelet sille ideoitasi :(
  • Nykyistä ajanjaksoa ei selitä mikään ulkoinen syy. Siitä aiheutuu sekavuutta kaikilla rintamilla.
    Nykyistä ajanjaksoa ei selitä mikään ulkoinen syy. Siitä aiheutuu sekavuutta kaikilla rintamilla.
  • Kulttuurientropia on sekavuutta, syyttelyä ja romahtaineita hankkeita.
    Kulttuurientropia on sekavuutta, syyttelyä ja romahtaineita hankkeita.

 

Yhteiskunnan jaksoja selitetään uskottavasti, mutta teknologiakeskeisesti Kondratieffin aaltoina: teollisuus, höyrykone, sähkö, liikenne ja IT. Nykyistä eli kuudetta aaltoa ei selitä mikään kehitysaskel. Elämme sekavuuden aikaa, joka saattaa johtaa vakavaan romahdukseen, sillä käsitys tiedosta ja totuudesta hukkuu itsekkään ajattelun (ahneus) alle. Tämä näkyy Suomessa monilla tasoilla valtataisteluina.


Sekavuuden toteutuminen akateemisessa yhteisössä

Yhteiskunnan sisäistä kitkaa (sekavuus) mittaa kulttuurientropia.  Se voidaan haastatteluilla selvittää mistä tahansa kohteesta, ihmisestä valtioon asti. Noin kolmannes systeemiajattelijoista on erikoistunut tutkimaan  ihmisten sekavuutta arkkityyppeinä. Ne selittävät miksi systeemin, hallinnon, työn ja ihmisen tarpeiden välille muodostuu pysyviä ristiriitoja, vaikka sen luulisi tuottavan onnea ja iloa. Avaan seuraavassa psykologian termein omista kokemuksistani mikä akateemisessa maailmassa ihmisiä viiraa:

  • 1 Pelko: Suurin osa tutkijoista pelkää tietoa vaihtoehdoista, korjauksista ja kokonaiskuvasta. Pelko johtaa ideoiden tyrmäämiseen kaikilla eri aloilla, myös tieteessä. Se johtaa taantumiseen.
  • 2 Kateus: Ihmiset kadehtivat toisen älyä vielä enemmän kuin toisen omaisuutta. Jos osaat vaikkapa IT-alaa suvereenisti, kateelliset mitätöivät eri keinoin edellytyksesi edetä alallasi.
  • 3 Kostonhimo: Jos silti onnistut aikeessasi, aiheutetaan vaikeuksia saada menestystä aikaan.
  • 4 Siiloutuminen: Koska kommunikointi ei ”siilossa” toimi, se blokkaa tulijat pois projekteista.
  • 5 Ahneus: Sairastunut itsetunto saa yhteisöt ympäristöineen kadottamaan todellisuuden tajunsa ja syntyy ”sairasta” jälkeä: jätettä ja valetta. Tekoälyhuiputus on esimerkki ahneudesta.

     

Mitä tämä ”osaamisyhteiskunta” on kohdaltani halunnut estää?

Seuraavat kuusi kohtaa ovat kokemuksiani tohtorin uralta luoda yhteiskuntaan ymmärrystä:

  1. Ikivanha IT-kaarti halusi hylätä väitökseni symbolisesta analyysistä, ottamatta selville aiheen moniulotteista, monitieteellistä luonnetta. Addiktoitunut ihminenhän ei ymmärrä näkökulmia.
  2. Markkinoin Nokialle (2008 alkaen) diagnostiikan periaatetta, millä lähestyä holistisesti kaikkia IT-alan ongelmia. Urautunut Nokia ei koskaan ymmärtänyt näin laajavaikutteista kehitysaskelta.
  3. Halusin edistää systeemiajattelun koulutusta ulkomaisten ja omien kokemusten mukaisesti yhteistyön, synergian ja oppimisen kehittämisvälineenä. Edes keskustelua ei ole saatu aikaan!
  4. Loin modernin menetelmän (Youtube + Powerpoint) kuvata yhteiskunnan eri haasteet systeemeinä, jotta jokaista alaa voisi edistää kybernetiikan tapaan. Ketään se ei ole kiinnostanut.
  5. Esittelin idean kuvata maakuntia toimialoineen ekosysteemeinä. Mutta Suomessa olikin monia vaatimattomampia hankkeita kilpailla tämän kanssa. Täsmällinen ideani rikkoisi heidän bisnestä.
  6. Kehitin monialaisen konseptin tiedon esittämiseen palvelemaan universaalia johtamista, valvontaa ja itseorganisoitumista. Liberaalit päättäjät eivät ole halunneet itselleen rajoitteita.

Näissä tapauksissa on aina jokin kombinaatio vastaanottajissa toteutunut akselilla pelko -- ahneus.


Esimerkki sisäisestä kitkasta, epäonnistumisia SOTE-hankkeissa 10 vuoden aikana

Vaativimpia järjestelmiä maailmassa on liikenteen organisointi. Luulisi, että sote on helpompi rakentaa yhteen maahan kuin miljoonat lennot ja laivakuljetukset, bussit ja satojen miljoonien ihmisten keskinäiset aikataulut.

Sotessa on selkeästi neljä kompetenssialuetta: pehmeä (ihmiset) ja kova (järjestelmät) sekä organisointi (hallinto) ja toteutus (talous). Jos sotea kehitettäisiin kuten yksityinen sektori vastuullisesti organisoi hankkeensa, ratkaisu syntyisi priorisoiden näkökulmia, käyttäen sopivinta vaiheittaista suunnitteluprosessia asiantuntijoiden toimesta.  Se tapahtuisi silloin ilman riitelyitä luottaen systeemien organisointikykyyn, mikä onkin pakottamisen vastakohta. Siihen tarvitaan oikeita johtamistaitoja.

 

Miten valtion tulisi organisoitua noudattaakseen systeemeistä saatuja oppeja?

Tietysti valtiosta tulisi olla priorisoitu malli. Se edellyttää identiteetin rakentamista Viron IT:n tapaan.

  1. Tärkeintä on panostaa dynaamisuuteen, koska staattinen rakenne on jo se mikä on. Suomen ministeriöt tulee jakaa kehitystä edistäviin ja tasapainoa säilyttäviin. Kuten urheilussa ja tieteessä, pääpaino on laitettava edistystä luoviin toimintoihin, koska ne tuovat tulovirtaa koko Suomelle. Tässä suhteessa kehysriihet vaikuttavat typeriltä. Nehän sementoivat vanhat ja epäonnistuneet ratkaisut ”ikiajoiksi”, koska aina lähdetään vanhasta, leikkaamaan sen kuluja.
  2. Identiteetti tarkoittaa minäkuvan rakentumista.  Se on edellytys jokaiselle hyvälle yritykselle. Siitä tullaankin osaamisen ja tiedon merkitykseen, huipputietämykseen (sosiaalinen pääoma).
  3. Tulevaisuuskuvan tulee perustua vahvuuksiin ja tietoon rajoitteista identiteetin mukaisesti.

Suomen puoluejärjestelmä on vanhentunut ja riitoihin johtava. Mallia hallintoon tulisi ottaa tutkimuksesta, missä isot systeemit parhaiten on saatu toimimaan. Systeemiset periaatteet on osattava.


Mitkä ovat yliopistolaitoksen aiheuttamat pahimmat systeemiset vääristymät?

On tarpeellista tunnistaa pahimmat ongelmat (diagnoosit), että parannusta saataisiin aikaan:

  1. Tutkimuksen kulttuuri on liian kilpailukeskeinen, stressaava ja epäonnistunut. Se on hölmö.
  2. Alistuneet kansalaiset potevat aiheettomasti vihaa koulutusta ja tohtoreita kohtaan
  3. Yliopistojen ylläpitämät ammattirakenteet ovat vinoutuneita ja paljon ajastaan jäljessä.
  4. Koulutusjärjestelmässä ei ymmärretä yhteiskuntaa sen kapea-alaisuuden takia. Tarvittaisiin malleja kuvata kaikki palvelut virtauksina, mikä teknologialla on tietysti jo mahdollista.
  5. Poliittinen koneisto kerää nyt irtopisteitä puhumalla duunareista ja päiväkerhon opettajan pätevyydestä, mutta valtakunnan kärkiosaajille, tohtoreille, ei luoda edellytyksiä parantaa yhteiskunnan tilaa.  Heidän työttömyytensä on murheellinen osoitus systeemin pettämisestä.
  6. Valtakunnassa ei ole minkäänlaista ylemmän tason tiede- ja koulutuspolitiikkaa. Tämä laiminlyönti tarkoittaa samaa kuin huipputason jalkapallomaalla (Saksa, Espanja…) ei olisi yhteistä valmentajaa, eikä monivuotista strategiaa. Toki niillä on miljardien eurojen arvoiset organisaatiot: agentit ja strategiat, vilttiketjut ja kierrätysjärjestelmät tuottamassa hyvää jalkapalloa Kiinaan saakka. Sen sijaan EU:n ja IT:n kehitys on jätetty riiteleville poliitikoille, joilla  ketunhäntänsä kainalossa vetämässä kotiinpäin (oma lehmä ojassa vahingoittamassa muita).

Sekavuuden aika näkyy siten väistämättä kaikkialla. Se alkaa tiedon merkityksen vähättelystä, mitä kutsutaan postmoderniksi kulttuuriksi. Siihen liittyy uusliberalistinen talous, mikä ei salli keskitettyä suunnittelua. Tällaisessa pattitilanteessa suuri merkitys on sattumalla ja rahalla sekä painostuskeinoilla.


Yhteenveto

Tämä vuodatus on näyte systeemiajattelun laaja-alaisesta merkityksestä.

Kansa voisi olla halukas äänestämään ”systeemipuoluetta”, jos näin järkevä liike saataisiin aikaan. Valtaosa kansalaisista on kypsynyt täydellisesti Sipilän, Orpon ja Soinin hallitukseen ja romahtaneeseen puoluejärjestelmään. En ole havainnut omien ponnistelujeni saaneen kannatusta. Poliitikot eivät vastaa periaatekysymyksiin. He eivät korjaile systeemiään, eivätkä ehti oppimaan. Minkäänlaista parannusta ei synnykään kehysriihissä eikä lakialotteissa.

Kehitysorganisaatiot potevat arkkityyppisairauksiaan, vaikka niiden pitäisi olla avoimia tervehdyttäjiä. Sitra pelkää keskustelua, yliopistot pelkäävät uudenlaista oppia, yritykset pelkäävät erilaisia toimintatapoja ja kouluttajat pelkäävät tietonsa vanhenemista. Koska tiedossa silti on piilevää valtaa (henkilökohtainen arvostus), vähemmän tietäjät pelkäävät paremmin tietäviä.

Olen itse täynnä taantuvaa yhteiskuntajärjestelmää (tämä on kansainvälisesti todettu tosiasia EU-tasollakin) ja ihmettelen veronmaksajien varoilla eläviä toimijoita, jotka kieltäytyvät yhteisestä pohdinnasta ja sitä kautta kaikista kontakteista. Laiminlyöntien takia heidän yhteisöistään tulee entistä ummehtuneempia.

Ei ole kenellekään kunniaksi sanoa olevansa liian tyhmä oppiakseen yhteistä hyvää.

Erkki Laitila, systeemitieteilijä, IT-alan yrittäjä 1980-luvulta 2000-luvulle.  www.Metayliopisto.fi


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat